Jämsänkosken kaupunki

Jämsänkosken kaupungilla on pitkät perinteet metsäteollisuudessa. Kaupunki tarjoaa asukkailleen luonnonläheisen asuinympäristön sekä monipuoliset kunnalliset palvelut.

Tietoa Jämsänkosken kaupungista

Perustettu	1986
Väestö	7 480 asukasta	(31.12.2006)
Pinta-ala	448,55 km2
Maapinta-ala	401,74 km2
Vesipinta-ala	46,81 km2	(sisävesiä)
Asukastiheys	17 asukasta/km2

Tuloveroprosentti	19,00 %	(v. 2007)
Yleinen kiinteistöveroprosentti	0,80 %	(v. 2007)

Kaupunginjohtaja	Jorma Kilpeläinen
Kotisivut	www.jamsankoski.fi
Sähköposti	kaupunki@jamsankoski.fi

Jämsänkosken sijainti

Lääni	Länsi-Suomen lääni
Maakunta	Keski-Suomen maakunta

Jämsänkosken historia

Suur-Jämsän talonpoikaisyhteisö

Jämsänkosken varhaishistoriasta kertovat kivikautiset asuinpaikat muun muassa Haavistossa ja Koskenpäällä sekä rautakaudella vuoden 1000 paikkeilla vahvimmillaan ollut Linnasenvuoren turvalinna. Jämsänkosken asutus muodostui pysyväksi keskiajalla. Paikkakunnan nimi vakiintui 1600-luvulla, kun haluttiin erottua muista Jämsän pitäjän osista. Suur-Jämsä käsitti tuolloin Jämsän, Jämsänkosken, Korpilahden, Koskenpään, Muuramen, Petäjäveden ja Säynätsalon.

Keskiajalla kylät alkoivat muodostua ja maanviljelys vahvistui. Näin sai alkunsa perinteikäs talonpoikaisyhteisö. Sen asukkaiden elinkeinoina olivat maanviljely ja karjanhoito, joita täydensivät vuodenaikojen rytmiin nivoutuneet kalastus sekä metsästys.

Venäläiset ajavat Jämsän väen metsiin

1500-luvulta eteenpäin asukasmäärä kasvoi ja asutus laajeni. Koska kuningas Kustaa Vaasa oli käskenyt asuttaa erämaat, paikalliset asukkaat elivät yhä perinteisillä elinkeinoillaan vastoin kuninkaan pyrkimystä kasvattaa käsityöläisten määrää ja vientituotteiden tuotantoa.

1700-luku oli Jämsän pitäjän alueella sekä vaurastumisen että kärsimyksen aikaa. Seutu joutui isonvihan aikana vuosina 1713—1721 venäläisten joukkojen terrorin kohteeksi. Asukkaat pakenivat metsiin. Sodan jälkeen talojen lukumäärä lähti kasvuun. Kimmokkeena toimi sekä asetus isojaosta että vuonna 1743 talonpojille annettu oikeus perustaa torppia. Kaupallista tervanpolttoa ei paikkakunnalla esiintynyt kuljetusvaikeuksien vuoksi, mutta omaan kulutukseen tervaa tuotettiin.

Vaurautta Jämsän seudulle toi paitsi rikas maanviljelys myös metsien myynti. Tämän ansioista paikkakunnalle rakennettiin muuta maakuntaa komeammat ja suuremmat kartanot 1700- ja 1800-luvun vaihteessa. Maanviljelyn rinnalle oli jo 1500-luvulla perustettu ensimmäiset myllyt, jotka olivat paikallisten talojen yhteisomistuksessa. Maksua vastaan jauhettiin myös nykyisten ympäryskuntien alueelta tullutta viljaa. Sijainti oli myllyille harvinaisen edullinen, sillä koskissa riitti vettä myllyjen ympärivuotiseen pyörittämiseen.

Saha- ja paperiteollisuus kehittävät Jämsää

Sijainti kosken äärellä tuli olemaan hyödyksi myös tulevaisuudessa. Vuonna 1792 maanmittari Jakob Jack ja majuri Henrik Kihlström saivat oikeuden perustaa sahan, joka suuntautui kaupalliseen tuotantoon ja oli paikkakunnan ensimmäinen teollisuuslaitos. Siitä kehittyi alallaan Päijänteen alueen toiseksi suurin. Toinen saha rakennettiin vuonna 1861.

Vuonna 1865 Suur-Jämsä kutistui alueeksi joka käsitti Jämsän, Jämsänkosken ja Koskenpään. Paperiteollisuuden pitkä historia paikkakunnalla alkoi, kun vuonna 1888 Elieser Johansson ja Per Benjamin Köhlinin perustivat paikkakunnalle selluloosatehtaan.

Heti uuden yhtiön kauden alussa alkoivat mittavat investoinnit. "miljoonakesänä" sekä paikkakunnalla että tehtaalla aloitettiin monia rakennustöitä. Tehdas vaikutti myös siihen, että vuonna 1926 vanha Suur-Jämsän pitäjä hajosi; Jämsänkoski ja Koskenpää muuttuivat itsenäisiksi kunniksi.

Kauhun aika

Vuoden 1918 sisällissota kosketti Jämsää traagisesti, vaikka seudulla ei varsinaisesti taisteltu. 14. helmikuuta 1918 Jämsässä surmattiin Länkipohjasta tuotu punainen vanki, ja tästä alkanutta valkoisen terrorin jaksoa kutsutaan Kauhun ajaksi. Se jatkui aina kevääseen 16. toukokuuta 1918 saakka. Terroria on luonnehdittu puhdistukseksi, koska se kohdistui erityisesti vasemmistolaisiin tai sellaiseksi epäiltyihin. Ketään uhreista ei tuomittu oikeusistuimessa, ja jopa valkoisten omat johtajat arvostelivat jämsäläisiä näiden mielivaltaisista teloituksista.

Jämsänkoski säästyi pommituksilta, toisin kuin läheinen Mänttä. Toisen maailmansodan jälkeen Jämsänkoski elpyi ja muuttui. Keskusta supistui ja siirtyi Jämsänjoen itäpuolelle nykyiseen paikkaansa. Myös väkiluku lähti nousuun, liikenneyhteydet paranivat ja palvelut kehittyivät. Vuonna 1969 Koskenpää liittyi Jämsänkoskeen.

Teollisuuden kehitys ja laajentuminen on jatkunut edelleen, ja Jämsänkosken tehtaan koneet ovat olleet sekä maailman suurimpia että moderneimpia.